44. Sanansaattaja

44. Hän oli sillä tavalla hullu.

Jo pikkutyttönä Aino näki enkeleitä. Tuntikausia hän tuijotti tyhjää ilmaa edessään ja puhui kauniille enkeileilleen. Aino kertoi, että niillä oli ihmeelliset, kullanhohtoiset kasvot ja salaiset nimet. Aamuisin hän kertoi omituisesti hymyillen valkosilmäisestä naisesta, joka lauloi öisin muiden nukahdettua. Hän katseli maailmaa, jota kukaan meistä ei nähnyt.

Kolmantenatoista syntymäpäivänään Aino näki Paholaisen ensimmäistä kertaa. Itkien ja vapisten tyttö kertoi saaneensa Paholaiselta tehtävän. Hän oli oleva sanansaattaja Helvetin ja Taivaan välillä.  Helvetin lieskojen ja punahehkuisten ahjojen loisteessa hän katselisi Taivaan kultaisena kimaltavaa porttia, tietäen ettei koskaan löytäisi tietä kumpaankaan valtakuntaan. Hänet oli tuomittu vaeltamaan ikuisesti hämärän maassa, valkeuden ja pimeyden rajalla.

Pienessä, kalpean vihreäksi maalatussa huoneessa, ikkunan rautaristikkoon takertuen Aino lauloi Helvetin sanomaa Taivaisiin ja rukoili enkeleitään vastaamaan.

43. Poika, joka vaikeni

43. Poika, joka yrittää olla hauska, kun kukaan ei naura hänen vitseilleen.

Lauri tuijotti nolona likaisen valkoista seinää ja toivoi hartaasti, että sohva armollisesti nielaisisi hänet. Rosamaria ja Kriti loivat toisiinsa paljon puhuvia katseita ja Tiia pyöritteli poissaolevasti toffeenväristä hiussuortuvaa sormensa ympäri. Mara, Jarkko ja Joona korottivat ääniään peittääkseen Laurin vitsailun aiheuttaman kiusallisen hiljaisuuden.

Suu aukeaa ja sieltä karkaa taas yksi epätoivoinen ja typerä letkautus. Lauri haluaisi hakata päätään olut- ja siideritölkkien peittämään sohvapöytään, mutta itsepäisesti yhä uudet typeryydet valahtavat ilmoille. Kainalot hikoavat ja hermostunut nauru pilaa vitsin lopullisesti. Kuusi paria silmiä tuijottaa lasittuneesti Laurin sosiaalisen aseman luhistumista. Kuin naulana arkkuun vapisevilta huulilta tipahtaa vitsi, joka saa kaikki läsnäolijat kiemurtelemaan myötähäpeästä. Sillä hetkellä Lauri päättää, ettei avaa suutaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Todistajien läsnäollessa hiljaisuus lankeaa Lauri Ketosen maailmaan.

42. Mielikuvituslemmikki

42. Esittelen pitkäaikaisen mielikuvitusystäväni.

Minulla oli mielikuvituslemmikki. Se oli Peppi-niminen kultainennoutaja. Nimellä ja rodulla saattoi olla jotain tekemistä koiran kanssa, joka mummillani oli ennen minun syntymääni. Olin kuullut Pepistä lukemattomia tarinoita ja minun mielessäni se oli lähes satuhahmo.

Mielikuvitukseni Peppi ja minä seikkailimme mitä ihmeellisimmissä paikoissa, jahtasimme rosvoja tai kävimme ihan vain lenkillä metsässä. Peppi asui toisinaan kylpyhuoneessa, koska kukaan muu ei nähnyt sitä. Kylpyhuoneessa tehtiin putkiremonttia eikä ovea saanut avata, joten kukaan ei voinut todistaa etteikö Peppi olisi ollut siellä.

Peppi oli mainio koira. Voisinkin katsoa kylpyhuoneeseen, josko Peppi haluaisi lähteä lenkille tai rosvojahtiin.

41. Syksy on lopunajan väri

41. Puu yhden sen lehdistä näkökulmasta.

Koko pienen ikäni, kauniin, aurinkoisen kesän olen pitänyt kiinni Hänestä. Hän vahva ja komea, vakaa ja alati kasvava. Hän on minun isäni ja äitini, minun maailmani.
Me lähdemme, Hän jää. Ilma viilenee ja tuuli repii meitä luokseen. Tuuli on voima, joka lopulta syöksee meidät maahan. Minä olen jo kellanpunainen. Se on lopunajan väri.

Eräänä mustan kirpeänä yönä Hän kertoo, että minun on aika lähteä. Minun aikani kuolla.
Aamun valjetessa puristan oksaa viimeisillä voimillani. Tiedän, että pian otteeni lipeää ja tuuli iskee minut kosteaan maahan. Tiedän, että Hän suree meistä jokaista, sillä joka syksy on Hänen katsottava kuinka me lojumme kuolleina Hänen juurillaan.
- Hyvästi, rakkaimpani, hyvästi! Minä huudan kun tuuli tempaisee minut siniselle taivaalle. Minä ja sisareni tanssimme kuolemantanssin Hänen yllään.

40. Koiranunta

40. Koirani viimeisin uni

Viime yönä näin unta, että Emäntäni oli hankkinut lemmikkisimpanssin ja antanut sille nimeksi Ollie. Minä olin mustasukkainen ja päätin muuttaa pois kotona. Otin mukaani Herra Vingun ja lähdin ulos. Nuuskin hetken pihan istutuksia ja mitä tekisin uudessa vapaassa elämässäni.

Illan hämärtyessä etsin tuttua koirapuistoa, mutta sen tilalla oli vain suuri kuoppa. Istuin kuopan laidalla ja pureskelin Herra Vinkua. Taivaalta satoi suuria pisaroita, jotka läiskähtelivät meluisasti maahan.

Yhtäkkiä näin Emännän, joka istui kuopan pohjalla itkemässä. Kuopan pohja alkoi täyttyä suurista vesipisaroista ja emännän kyyneleistä. Minä tiesin, että Emäntä olisi pian pulassa, joten jätin Herra Vingun oman onnensa nojaan ja syöksyin kohti kuopan pohjaa. Emäntä kohotti kasvonsa ja ojensi käsiään minua kohti. Pehmeät kädet upposivat turkkiini ja hellä suukko painettiin kuonolleni.
Silloin minä heräsin.

39. Niin kuin mies

39. Suosikkielokuvakohtaukseni

Disneyn vuoden 1998 Mulan -piirroselokuvassa on kohtaus, joka aiheuttaa minussa vieläkin väristyksiä. Jossain vaiheessa elokuvaa on armeijan koulutusleirin keskellä olevan pylvään nokkaan amuttu nuoli. Se, joka pystyy hakemaan nuolen, painavat, liinoihin sidotut punnukset käsissään, on todellinen mies.

Niin kuin mies -kappaleen soidessa komentaja Li Shang sanoo Mulanille, ettei tästä koskaan tule miestä ja käskee häntä lähtemään. Pää painuksissa Mulan kääntyy lähteäkseen. Siitä alkaa lapsuuteni voimaantumiskokemus, hetki, jona Mulan tajuaa miten pylvään nokkaan pääsee kiipeämään punnusten avulla. Musiikki kasvaa ja Mulan ponnistelee kohti pylvään kärkeä. Voitokas aurinko nousee ja nuoli iskeytyy teltasta astuvan Li Shangin jalkoihin.

Mulanin ansiosta minä uskalsin pitää kiinni oikeudestani leikkiä hiekkalaatikolla vaikka isot pojat käskivät häipymään. Mulan valoi minuun uskoa yrittäessäni olla yhtä vahva, nopea ja rohkea kuin pojat väittivät olevansa. Mulan oli lapsuuteni sankari.

37. ja 38. Kaksi kertaa kymmenen

37. Kymmenen huonoa iskurepliikkiä.

1. Vanhempasi lienevät olleen simpukoita, kun olet tuollainen helmi (tai herkkuperse, mikäli iskijä on katsonut paljon Pasilaa).
2. Olen nekrofiili eli oletko hyvä esittämään kuollutta?
3. Jos kauneus olisi pala pekonia, niin sinä olisit koko emakko.
4. Näytät ihan tulevien lasteni yksinhuoltaja äidiltä.
5. Jos olisit hirvi, olisin hirveen ihastunut.
6. Tule meille, äiti on juuri siivonnut huoneeni.
7. Oletko ihan alunperin nainen?
8. Älä ihmettele, jos joku iso ja lihava mies tulee yöllä ja pistää sinut säkkiin. Toivoin sinua nimittäin joululahjaksi.
9. Hei, haluatko nimesi sukuhautaamme?
10. Ei minulla iso ole, mutta nuolen kuin Lassie.

Jos jokin edellä mainituista toimi:

38. Kymmenen kiertoilmaisua seksille.

1. Rakastella
2. Panna
3. Nussia
4. Köyriä
5. Bylsiä
6, Harrastaa sitä yhtäkin rakkauden asiaa
7. Koinia
8. Jörniä
9. Hässiä
10. Pökkiä

36. Lohikäärmepulla

36. Kerron tuntemattomalle perheeni rakkaasta perinteestä.

Mikkelinpäivänä meillä kotona oli tapana leipoa lohikäärmepullaa. Äiti teki suuren taikinan, josta kukin leipoja sai osansa. Siitä osasta sitten muotoiltiin oman maun mukaan lohikäärme, joka koristeltiin kuivatuilla hedelmillä ja manteleilla. Kuivattu aprikoosi kävi mainiosti kielestä, sokerikirsikoista sai leiskuvat silmät ja manteleista hienot harjakset. Äiti leipoi suurimman lohikäärmeen. Se oli meidän muiden pikkulohikäärmeiden emo ja siitä riitti syötävää vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Uunissa lohikäärmeet tietysti kasvoivat ja komistuivat. Minä istuin usein uuninluukun edessä ja jännitin sitä miltä oma lohikäärmeeni lopulta näyttäisi. Odotellessani keksin yleensä lohikäärmeelleni nimen ja mietin minkä nimisiä onnettomia prinsessoja se oli suihinsa syönyt.

34. ja 35. Ei koskaan joka päivä

34. ja 35. Kuvailen henkilön, jota en ole koskaan tavannut ja henkilön, jonka näen joka päivä.

Hänellä on paksu, pikimusta tukka, joka valuu kurittomina laineina vyötäisille. Hänen silmänsä ovat kalvaan siniset ja niiden katse on utuisen pehmeä ja etäinen. Kasvojen piirteet ovat melkein sumuiset, aivan kuin huurteisen lasin läpi nähdyt.
Hänen äänensä on ohut ja särkynyt, täynnä teräviä ja hauraita sirpaleita. Hän on hiljainen ja syrjään vetäytyvä, mutta suuttuessaan hän leimahtaa liekkiin. Ääni saa matalan, metallisen kaiun ja hento vartalo jännittyy kuin viritetty jousi. Hän on nuokkuva lilja, joka hetkessä hohtaa punahehkuista raivoa. Emmekä me koskaan tavanneet.

*    *    *

Melkein tutumpi kuin oma peilikuva. Vahvat, ystävälliset kasvonpiirteet ja lämmin, matala ääni. Pehmeät ja vaaleat hiukset. Siniset silmät, joissa kimaltaa eksyneitä kultapisaroita. Leveä hymy ja valkoiset hampaat. Rakkaimmat kasvot maailmassa. 

Varreltaan hän on hoikka ja jäntevä. Vahva olkavarsi ja leveä rintakehä muodostavat täydellisen leposijan päälleni. Sydämen tasaiset lyönnit tyynnyttävät minut. Hän on iloinen, lempeä ja rakastava. Hän tuoksuu turvalliselta ja hänen naurunsa on kauneinta ja hassuinta mitä tiedän. Rakkain ihminen maailmassa.