maanantai 31. lokakuuta 2016

77. ja 78. Vihreä leninki ja hopeapaju

77. Mitä päälläni oli vanhojen tansseissa. Mistä asuni tuli ja mitä sille tapahtui.

Vanhojenpäivän tanssipukuni oli smaragdinvihreä. Se oli valmistettu ehkä 1980-luvulla, mutta siinä oli 50-luvun Hollywood-henkeä. Kapea vyötärö, leveä, lattiaa pyyhkivä helma ja avara kaula-aukko. Puvun alla minulla oli monta kerrosta kahisevia alushameita ja musta korsetti. Matalien, mustien balleriinakenkieni oli kärjissä silkkirusetit ja asuni kruunasivat mustat käsineet. Kaula- ja korvakoruni olivat meripihkan ja shampanjan sävyissä kimaltavaa Swarowski-kristallia. Olin saanut ne lahjaksi aviomieheltäni, joka myös oli tanssiparini.
Vihreä tanssiaispuku oli lainattu luokkatoverini siskolta, jolle se myös päätyi takaisin. Kengät kuluivat loppuun, hansikkaat pujahtavat käteen silloin tällöin, alushameet odottavat kellarissa uutta pukua ja korut lepäävät punaisessa lippaassa, silloin kun eivät ole käytössä.


78. Nimeä puut, jotka kasvoivat lapsuuteni naapurustossa.

Rivitalokotimme sijaitsi metsän vieressä, enkä kuollaksenikaan muista kaikkia siellä kasvaneita puita. Joukossa kasvoi ainakin kuusta, mäntyä ja katajaa. Rivitalon toisella puolella, kadun varressa kasvoi pihlajaa ja takapihallamme hopeapaju. Tuo puu oli nimetty Tappajapajuksi. Muistaakseni syynä oli sen kavala tapa vallata elintilaa itselleen muiden pihan kasvien kustannuksella.



lauantai 29. lokakuuta 2016

76. Kaksi viivaa

76. Muistele jotakin merkityksellistä, mitä sinulle on tapahtunut. Kirjoita hetkestä juuri ennen tuota tapahtumaa.

Sormet tanssivat levottomasti nojatuolin valkoisen verhoilun pinnalla. Silmät tuijottavat epätoivoisesti seinäkellon viisareita, jotka tuntuvat liimantuneen paikoilleen.
- Rauhoitu. Ihan turhaan hermoilet taas, mutisen tyhjälle huoneelle ja poimin käteeni Kirkko&Kaupungin. Hitaasti tavaan takasivun mielipidekirjoituksia, ymmärtämättä sanaakaan.
Kolmen minuutin ikuisuus valuu ohitseni. Nousen tunnottomille jaloilleni ja astelen kohti kylpyhuonetta.
- En minä ole, kuiskaan ja astun kynnyksen yli. Valokatkaisin painuu alas sormeni painosta ja keinovalo iskee räikeänä verkkokalvoilleni. Sydän jättää lyönnin välistä, kun kumarrun katsomaan kapeaa, valkoista liuskaa lavuaarin reunalla.