75. Romanttinen kohtaus käsieni näkökulmasta.
Puristamme hermostuneesti mekon mustaa kangasta ja hikoilemme toivottomasti. Hän tarttuu toiseen meistä ja kuljettaa Ellan tanssilattialle. Me värisemme kauhunsekaisesta odotuksesta. Vasen laskeutuu valssissa leveälle olalle, frakin karhealle villakankaalle ja Oikea jää vapisemaan hänen lämpimään otteeseensa.
Musiikin viimeisten tahtien vaimennuttua me irtaudumme vastahakoisesti hänestä. Jäljelle jää kylmyys, jota punaiset hansikkaat eivät poista. Haluaisimme vaeltaa hänen kasvoillaan, niskallaan. Pitkin selkää me valuisimme, uppoaisimme pehmeisiin hiuksiin. Hänen käsiinsä tarttuisimme kiinni, emmekä koskaan päästäisi irti.
Tervetuloa pöytälaatikkooni, jossa kirjailen läpi The San Francisco Writers' Grotton kirjan "642 Things to Write About"!
maanantai 26. syyskuuta 2016
perjantai 2. syyskuuta 2016
74. Yksilöurheilija
74. Kirje valmentajalta pelaajan vanhemmille, joka selittää miksi pelaaja lopetti joukkueessa.
Herra ja rouva Rissanen,
Justuksen oli valitettavasti lopetettava joukkueessa pelaaminen, sillä toistuvista keskusteluista huolimatta poikanne ei ymmärtänyt, että pesäpallossa on tarkoitus lyödä palloa, ei joukkuetovereita. Mikäli Justus haluaa vielä jonain päivänä pelata pesäpalloa muuten kuin yksinään, on hänen opittava osumaan palloon lukkarin pään sijaan.
Ystävällisin terveisin:
Jarkko Peltola, valmentaja
Herra ja rouva Rissanen,
Justuksen oli valitettavasti lopetettava joukkueessa pelaaminen, sillä toistuvista keskusteluista huolimatta poikanne ei ymmärtänyt, että pesäpallossa on tarkoitus lyödä palloa, ei joukkuetovereita. Mikäli Justus haluaa vielä jonain päivänä pelata pesäpalloa muuten kuin yksinään, on hänen opittava osumaan palloon lukkarin pään sijaan.
Ystävällisin terveisin:
Jarkko Peltola, valmentaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)