keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

68. Valkoisen paperin kammo

68. Miltä "valkoisen paperin kammo" tuntuu?

Valkoisen paperin kammo halvaannuttaa mielen ja puuduttaa sormenpäät. Se on ohut, häilyvä ja näkymätön. Silti se on raskas, tukahduttava ja vaikea murtaa. Se asuu tyhjässä paperissa, kirjoitusohjelman kalpeassa valossa ja puristavassa tunteessa, joka kiertyy kaulasi ympärille. Se ahmii itsensä pulskaksi epävarmuudestasi. Se epäilee jokaista sanaa ja pilkkaa jokaista tarinan pätkää. Se sulkee sinut pimeään ja eksyttää haparoivan kulkijan. Se kulkee kirjoittajan perässä, iskien äkkiarvaamatta takaapäin. Se lukitsee juuri ne kaipaamasi sanat arkkuunsa ja nauraa sinulle, kun etsit niitä. Se on matkakumppani, joka ei koskaan katoa. Kiusanhenki, joka on voitettava yhä uudelleen.

torstai 17. maaliskuuta 2016

67. Mämmi

67. Mitä söin aamiaiseksi tänään.

Minä söin mämmiä. Rakastan tätä aikaa vuodesta, kun kaupasta jo kehtaa ostaa laatikollisen mämmiä. Mämmiin liittyy niin paljon hyviä tuntemuksia ja muistoja, etten keksi kovin montaa parempaa aamiaista. Mämmiin liittyy myös mahtava aikuistumiskokemus, josta alkaa olla kymmenen vuotta. Olin kävelemässä koulusta kotiin ja pysähdyin lähikauppamme eteen. Tajusin yhtäkkiä hämmästyttävän selkeästi, että kukkarossani on rahaa ja kaupassa on mämmiä, jota kukaan ei voi kieltää minua ostamasta. Niinpä marssin kauppaan, ostin purkillisen kermaa ja suuren laatikollisen mämmiä. Kotona teippasin laatikon kanteen lapun, jossa luki suurin kirjaimin sen olevan minun mämmini.
Mämmissä, kuten monissa muissakin juhlapyhiin liittyvissä ruoissa, on se hämmästyttävä ominaisuus, ettet koskaan oikeastaan muista, miltä se maistuu. Siksi aina vuoden ensimmäinen lusikallinen mämmiä, ensimmäinen kulaus simaa tai ensimmäinen suupala joulutortusta on aina yhtä ihana kokemus.
Minä rakastan mämmiä. Suvaitsen toki niitä, jotka eivät mämmistä piittaa, mutta ihan en kyllä ymmärrä. Mämmin mahtavuutta vain lisää se, että se näyttää ulkomaalaisten (ja joidenkin suomalaistenkin) mielestä todella epäilyttävältä. Mämmi on parasta!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

66. Kotini on Ikeani

66. Olet saanut häädön asunnostasi, mutta et halua asua kadulla, joten menet Ikeaan. Illalla piiloudut vessaan, kunnes vartijat ovat poistuneet. Kirjoita elämästäsi.

Haparoin ulos pimeästä naistenhuoneesta ja hiivin hätäuloskäynti-kylttien vihreässä kajossa kohti mukavasti sisustettua esimerkkiasuntoa, jonka olin valinnut itselleni aikasemmin päivällä. Kaikki näyttää ympärilläni erilaiselta ja uhkaavalta. Kurkistan sydän pamppailen jokaisen kulman taakse ja koetan olla säntäämättä juoksuun nähdessäni tyhjät käytävät edessäni. Löydettyäni tulevan kotini, sytytän pienen pöytälampun majakaksi hämärään ja lähden vaeltamaan alakertaan, ruokaosastolle. Hiivin pitkin seinänvieriä ja pälyilen vainoharhaisesti ympärilleni. Kaikkialla on aavemaisen hiljaista ja autiota. Minun on vaikea uskoa, että todella olen rakennuksessa yksin.

Puhelimeni näytön kalvaassa valossa tiirailen ruokapakkausten kylkiä ja poimin mukaani puolukkamehua, korppuja ja näkkileipää. Tuijotan kaipaavasti pakasteita, mutta en ole vielä keksinyt missä kypsentää niitä, joten tyydyn nappaamaan mukaani purkillisen mustikkahilloa.
Suunnistan kohti pöytälampun lämmintä hohdetta ja katan illalliseni sievälle, valkokantiselle pöydälle. Hitaasti levitän hilloa korppuni päälle ja katson tahratonta, sinisävyistä keittiötä ympärilläni. Hymyilen muovisten mehikasvien ikuiselle vihreydelle ja lasipurkkien pölyisille makaroneille. Hetken aikaa voin kuvitella olevani missä tahansa muualla kuin Ikeassa, mutta yksi vilkaisu taakseni särkee illuusion. Koti muuttuu loputtomiksi sohvariveiksi, jotka tuijottavat minua syyttävästi hämärässä.

Alakuloisena siivoan pöydän ja piilotan ruokatarvikkeeni ohuen, kulissimaisen vaneriseinän taakse. Lastenosastolta löytämäni possupehmolelu kainalossa tassuttelen makuuhuoneeseen. Asetan puhelimeni herättämään minut syntisen aikaisin, jotta ehdin piiloutua ennen työntekijöiden saapumista. Haukotellen käperryn suureen vuoteeseen, sammutan yölamppuni ja puristan lohdullisen pehmeän possun rintaani vasten.

torstai 3. maaliskuuta 2016

65. Piilossa



65. Laita hahmosi pimeään. Katso mitä tapahtuu.


Helena ujuttautui kapeasta raoasta pilkkopimeään tilaan. Kärppä seurasi hänen perässään ja liu'utti seinäntakaisin paikoilleen. Helena kuuli kuinka Mari työnsi kenkälaatikot paikoilleen ja sulki vaatekaapin oven. He mahtuivat juuri ja juuri istumaan vastakkain kovalle betonilattialle. Helena nojautui varovasti laudoitettua seinää vasten ja koetti tasata hengitystään. Hän tunsi Kärpän pohkeen omaansa vasten. Se tuntui lohdulliselta. Se kertoi, ettei hän ollut pimeydessä yksin. Helenan luomet painuvat kiinni. Hän halusi luoda oman pimeytensä, se tuntui turvallisemmalta kuin pakotettu pimeys suljetussa tilassa heidän ympärillään.

Ajatukset sumentava pakokauhu humahti Helenan lävitse, kun hän kuuli ovikellon vaativan helähdyksen. Hän puristi hikoavat kätensä tiukasti nyrkkiin ja yritti keventää hengitystään. Kärppä oli täysin ääneti. Ellei Helena oli tuntenut hänen lämmintä ihoaan omallaan, luulisi hän olevansa yksin. Joku avasi makuuhuoneen oven. Raskaat askeleet kaikuivat lattialla. Helena odotti henkeään pidätellen, että joku avaisi vaatekaapin. Kun se tapahtui Helena oli varma, että hän pyörtyisi kauhusta. Metalliset henkarit kilahtelivat kuin tuomion kellot, kun vaatteita siirrettiin sivuun. Loputtomalta tuntuneen ajan kuluttua vaatekaapin ovet loksahtivat kiinni. Helena uskalsi kuitenkin vetää kunnolla henkeä vasta, kun kuuli Marin kuiskaavan, että välitön vaara oli ohitse.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

64. Athenen tytär

64. Olet keskitason kreikkalainen jumaluus. Toiveissasi on nousta Olympoksen joukoissa korkeampaan asemaan. Mitkä ovat voimasi ja miten teet vaikutuksen Zeukseen ja muihin?

Nimeni on Mathene ja olen eräällä tavalla Apollon vastine; tieteiden ja taiteiden jumalatar. Tavoitteenani on nousta Apollon rinnalle muusien johtajaksi. Apollollahan on luonnollisesti parempaakin tekemistä kuin katsoa muusien perään, joten toivon Zeuksen lopultakin antavan sen minun tehtäväkseni.
Minä olen viisas ja taitava, olenhan Athenen tytär, pöllön munasta syntynyt. Äiti onkin ollut todella kannustava ja tukenut minua pyrkimyksessäni kohota arvoasteikossa korkeammalle. Zeus kuuntelee useimmiten äitini neuvoja, ovathan ne tavallaan hänen omasta päästään lähtöisin, joten uskon, että paikkani Olympoksella vakiintuu pian. Sitten minut kuvataan taiteessa mystisenä ja ylevänä, toisinaan salaperäisesti huntuihin kietoutuneena, jumalattarena. Usein pitelen tähtikarttoja, soittimia tai muita tieteeseen ja taiteeseen liittyviä esineitä. Silloin tällöin minut kuvataan myös muusieni ympäröimänä tai rakkaan Apolloni seurassa.