68. Miltä "valkoisen paperin kammo" tuntuu?
Valkoisen paperin kammo halvaannuttaa mielen ja puuduttaa sormenpäät. Se on ohut, häilyvä ja näkymätön. Silti se on raskas, tukahduttava ja vaikea murtaa. Se asuu tyhjässä paperissa, kirjoitusohjelman kalpeassa valossa ja puristavassa tunteessa, joka kiertyy kaulasi ympärille. Se ahmii itsensä pulskaksi epävarmuudestasi. Se epäilee jokaista sanaa ja pilkkaa jokaista tarinan pätkää. Se sulkee sinut pimeään ja eksyttää haparoivan kulkijan. Se kulkee kirjoittajan perässä, iskien äkkiarvaamatta takaapäin. Se lukitsee juuri ne kaipaamasi sanat arkkuunsa ja nauraa sinulle, kun etsit niitä. Se on matkakumppani, joka ei koskaan katoa. Kiusanhenki, joka on voitettava yhä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti