69. Lempivälineeni leikkipuistossa
Keinut ovat olleet ehdoton suosikkini leikkipaikalla niin kauan kuin muistan. Keinun vieläkin mielelläni aina sopivan tilaisuuden tullen. Keinu on yllättävän monipuolinen ja kehittävä hauskuuttaja. Vauhtiin voi itse vaikuttaa ja lisäksi se vaatii taitoa juuri sopivasti. Taitava keinuminen ei ole itsestään selvää, mutta silti sen verran helppoa, että meistä suurin osa oppii sen jossakin vaiheessa. Minä olen jopa opettanut ensimmäisellä luokalla erään ystäväni keinumaan. Hän ei aluksi osannut keinua suoraan vaan keinui aina vinoon, mikä lopulta johti siihen, että hän ennen pitkää löi itsensä keinun tukipylväisiin.
Sen lisäksi, että keinussa voi keinua edes takaisin, voi siinä pyöriä päänsä sekaisin ja tutustua G-voiman ihmeelliseen vaikutukseen. Eikä pidä unohtaa sellaisia keinukilpailuja kuin kengän potkaiseminen vauhdista koulun hiekkakentän yli tai klassinen ja ihastuttavan vaarallinen pituushyppy. Kilpailujen lisäksi keinussa voi pelata ainakin Seitsemää porrasta Taivaaseen. En muista enää sääntöjä tarkkaan, mutta muistan, että avain voittoon oli vetää ensimmäinen viiva eli porras heti keinun alle. Seitsemän viivan jälkeen muistaakseni hypättiin ja katsottiin päästiinkö viimeisen portaan yli Taivaaseen.
Kilpailujen ja pelien lisäksi keinu on erinomainen paikka mielikuvitusleikeille! Minä olen seilannut keinussa sen seitsemän merta ja ratsastanut läpi niin Villin-Lännen kuin Keskimaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti