torstai 25. helmikuuta 2016

63. Tohtori Kuka

63. Mistä näin unta viime yönä.

Näin mielettömän jännittävän unen, jossa olin Doctor Who-televisiosarjasta tutun avaruusolennon eli Doctorin "companion". Uneni oli tosiaankin siinä mielessä autenttinen, että puhuimme englantia. Meillä oli vastassamme jokin vaarallinen olento ulkoavaruudesta, jolta suojauduimme monimutkaisten peiliviritelmien avulla. Doctor, joka oli selvästi 11. inkarnaatio, sillä hän näytti Matt Smithilta (vaikka suosikkini onkin aina ollut 10. inkarnaatio, jota näytteli iki-ihana David Tennant), heitti minulle sonic screwdriverin, jota en voi kutsua äänimeisseliksi missään todellisuudessa. Tuon kätevän laitteen, joka toimii suunnilleen kaikkeen muuhun kuin puuhun, avulla sain aikaan valoilmiön, joka heijastui peileistä luoden eräänlaisen väliaikaisen häkin avaruushirviöllemme. Kyseinen temppu osti meille sen verran aikaa, että pääsimme karkuun ja pelastimme kartanollisen ihmisiä.
Kaikki pelastamamme ihmiset halusivat päästä Doctorin mukaan seikkailemaan ja lähtivät etsimään tätä kartanon puutarhasta. He tiesivät, että minä matkustin TARDISissa hänen mukanaan, mutta he eivät olleet tajunneet, että seuralaiseni John Smith oli todellisuudessa Doctor. Ihmiset mekastivat ja huusivat minulle haluavansa tulla mukaan. Minä huomautin, että tuolla metelillä Kharot (ei aavistustakaan mitä ne ovat) olisivat jo syöneet heidät kaikki. Kehotin heitä kuitenkin etsimään puutarhasta ja livahdin itse olympiastadionin (joka oli jostain syystä kartanon vieressä) sisäänkäynnille.
- We need a time machine. Minä huomautin Doctorille, joka kaivoi sonic screwdriverin taskustaan ja osoitti tyhjää ilmaa edessämme. Ominaiseen tapaansa humisten TARDIS materialisoitui eteemme ja valehtelematta unessani alkoi soida Doctor Whon tunnusmusiikki meidän astuessamme sisään TARDISiin.

En voi edes kuvailla pettymystä, joka valtasi mieleni kun heräsin.

tiistai 23. helmikuuta 2016

62. Mitä yhteistä on Linnanmäellä, kangaspuilla ja Laura Ingallsilla?

62. Pyöri ympäri, kunnes sinua alkaa pyörryttää niin paljon, että kaadut. Kirjoita, mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen.

En ole varma ajattelinko ensimmäisenä kylpyhuonetta ja kylmää posliinia vai Linnanmäen Top Spiniä. Mietin kykenisinkö mahdollisesti ryömimään kylpyhuoneeseen ilman, että antaisin ylen lattialle. Päätin ilmeisesti kuitenkin jäädä siihen mihin olin kaatunut, sillä ajattelin huoneen olevan suuri, musta ja keinuva. Ajatusteni sekamelskassa esiintyivät muistaakseni myös niin sanottu balleriinakäännös, joka ei aiheuta niin helposti pahaa oloa ja matto, jolla makasin. Ehdin lisäksi ajatella kangaspuita, joilla olin maton kutonut ja jostain merkillisestä syystä Laura Ingallsia.

En erityisemmin suosittelisi tätä tehtävää itselleni uudestaan. En käsitä miten pienenä kykenin pyörimään kuin väkkärä ties kuinka kauan ja vain nauramaan kun maailma ympärillä keinui rajummin kuin yksikään Linnanmäen laitteista.

torstai 18. helmikuuta 2016

61. Ääni toisesta maailmasta

61. Mitä minun nukkuva, uneksiva mieleni ajattelee juuri ennen kuin herään. Mitkä ovat sen viimeiset toiveet ja pelot herätyskellon soidessa, kun se tuntee itsensä katoavan.

Minä olen tottunut vaeltamaan alati muuttuvassa maailmassa, jossa aika, tila ja fysiikan lainalaisuudet ovat vain kaikuja siitä kovasta, terävästä ja aistimuksiltaan vieraasta maailmasta, joka väkisin tunkeutuu omaani. Joka aamu minä pelkään ettei hän nukahda enää koskaan. Minä pelkään ikuista päivää, jossa minulle ei ole sijaa. Hitaasti, yö yöltä olen opetellut luottamaan siihen, että lopulta hän aina nukahtaa ja minä voin taas elää ja hengittää. Minä toivon joka yö, että hän nukkuisi edes hiukan pidempään, jotta voisin lentää hetken kauemmin, jotta voisin rakastaa muukalaista vielä yhden hurmioituneen hetken. Minä vihaan meluisaa sävelmää, joka ei ole kotoisin täältä. Vihaan luonnotonta valoa, joka pirstoo maailmani.

lauantai 6. helmikuuta 2016

60. Mustat silmät

60. Kerro jostakin, mistä et tiedä yhtään mitään. Keksi vain kaikki.

Mustat silmät (1929) on Valentin Vaalan ohjaama mykkäelokuva, jonka juonesta minulla ei ole aavistustakaan, mutta arvelen sen olleen jotakuinkin seuraavanlainen. Nuori Oskari (Theodor Tugai) rakastuu kauniseen mustalaistyttö Rosenkaan (Regina Ekroth). Rosenkan veli uhkaa ottaa Oskarin hengiltä, jollei tämä jätä tyttöä rauhaan, joten nuoret rakastavaiset päättävät karata yhdessä. Suunnitelmat kuitenkin lykkääntyvät, kun salaperäinen muukalainen (Valentin Vaala) saapuu seudulle. Oskari on varma, että kyseinen maankiertäjä on iskenyt silmänsä Oskarin sisareen, Katriin, ja pyytää Rosenkaa odottamaan, kunnes kulkuri on lähtenyt. Pian Oskari saakin kuulla, että mies on matkustanut pois ja lähtee oitis pyytämään Rosenkaa mukaansa karkumatkalle. Hän löytää kuitenkin vain Rosenkan veljen, joka kertoo Rosenkan karanneen tuntemattoman kulkurin kanssa.
Viimeisessä otossa näemme petollisen Rosenkan mustat silmät, jotka vainoavat intohimoisesti surevaa Oskaria tämän heittäytyessä koskeen.

Valentin Vaala tuhosi Mustien silmien ainoat negatiivit heittämällä ne mereen. Enkä minä muuten joutunut keksimään tuota, vaan niin todellakin kävi.