63. Mistä näin unta viime yönä.
Näin mielettömän jännittävän unen, jossa olin Doctor Who-televisiosarjasta tutun avaruusolennon eli Doctorin "companion". Uneni oli tosiaankin siinä mielessä autenttinen, että puhuimme englantia. Meillä oli vastassamme jokin vaarallinen olento ulkoavaruudesta, jolta suojauduimme monimutkaisten peiliviritelmien avulla. Doctor, joka oli selvästi 11. inkarnaatio, sillä hän näytti Matt Smithilta (vaikka suosikkini onkin aina ollut 10. inkarnaatio, jota näytteli iki-ihana David Tennant), heitti minulle sonic screwdriverin, jota en voi kutsua äänimeisseliksi missään todellisuudessa. Tuon kätevän laitteen, joka toimii suunnilleen kaikkeen muuhun kuin puuhun, avulla sain aikaan valoilmiön, joka heijastui peileistä luoden eräänlaisen väliaikaisen häkin avaruushirviöllemme. Kyseinen temppu osti meille sen verran aikaa, että pääsimme karkuun ja pelastimme kartanollisen ihmisiä.
Kaikki pelastamamme ihmiset halusivat päästä Doctorin mukaan seikkailemaan ja lähtivät etsimään tätä kartanon puutarhasta. He tiesivät, että minä matkustin TARDISissa hänen mukanaan, mutta he eivät olleet tajunneet, että seuralaiseni John Smith oli todellisuudessa Doctor. Ihmiset mekastivat ja huusivat minulle haluavansa tulla mukaan. Minä huomautin, että tuolla metelillä Kharot (ei aavistustakaan mitä ne ovat) olisivat jo syöneet heidät kaikki. Kehotin heitä kuitenkin etsimään puutarhasta ja livahdin itse olympiastadionin (joka oli jostain syystä kartanon vieressä) sisäänkäynnille.
- We need a time machine. Minä huomautin Doctorille, joka kaivoi sonic screwdriverin taskustaan ja osoitti tyhjää ilmaa edessämme. Ominaiseen tapaansa humisten TARDIS materialisoitui eteemme ja valehtelematta unessani alkoi soida Doctor Whon tunnusmusiikki meidän astuessamme sisään TARDISiin.
En voi edes kuvailla pettymystä, joka valtasi mieleni kun heräsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti