67. Mämmi

67. Mitä söin aamiaiseksi tänään.

Minä söin mämmiä. Rakastan tätä aikaa vuodesta, kun kaupasta jo kehtaa ostaa laatikollisen mämmiä. Mämmiin liittyy niin paljon hyviä tuntemuksia ja muistoja, etten keksi kovin montaa parempaa aamiaista. Mämmiin liittyy myös mahtava aikuistumiskokemus, josta alkaa olla kymmenen vuotta. Olin kävelemässä koulusta kotiin ja pysähdyin lähikauppamme eteen. Tajusin yhtäkkiä hämmästyttävän selkeästi, että kukkarossani on rahaa ja kaupassa on mämmiä, jota kukaan ei voi kieltää minua ostamasta. Niinpä marssin kauppaan, ostin purkillisen kermaa ja suuren laatikollisen mämmiä. Kotona teippasin laatikon kanteen lapun, jossa luki suurin kirjaimin sen olevan minun mämmini.
Mämmissä, kuten monissa muissakin juhlapyhiin liittyvissä ruoissa, on se hämmästyttävä ominaisuus, ettet koskaan oikeastaan muista, miltä se maistuu. Siksi aina vuoden ensimmäinen lusikallinen mämmiä, ensimmäinen kulaus simaa tai ensimmäinen suupala joulutortusta on aina yhtä ihana kokemus.
Minä rakastan mämmiä. Suvaitsen toki niitä, jotka eivät mämmistä piittaa, mutta ihan en kyllä ymmärrä. Mämmin mahtavuutta vain lisää se, että se näyttää ulkomaalaisten (ja joidenkin suomalaistenkin) mielestä todella epäilyttävältä. Mämmi on parasta!