47. Kohtaus, joka alkaa "Joe oli viimeinen ihminen maan päällä, jonka olisin odottanut tekevän niin.
Joe oli viimeinen ihminen maan päällä, jonka olisin odottanut tekevän niin. Siinä me kaikki nyt kuitenkin istuimme ja tuijotimme silmät levällään Sheilaa, joka kiljui ja polki raivoissaan valkean kenkänsä korkoa linttaan. Mieleni teki nousta seisomaan ja alkaa taputtaa. En olisi ikinä uskonut, että Joella olisi tarpeeksi sisua jättää Sheila alttarilla. Oli kiehtovaa seurata aitiopaikalta kuinka Sheila romutti kertaheitolla luomansa kuvan herttaisesta, ujosta ja avuttomasta naisesta.
Katsoin lumoutuneena miten Sheila repi halvan tiaran päästään ja viskasi sen hunnun kanssa lattialle. Tiara pyöri vaimeasti helisten järkyttyneiden morsiusneitojen helmoihin ja Sheila hyökkäsi kuin villikissa Joen bestmanin, Tomin kimppuun. Hän näytti yrittävän kuristaa Tomin samalla, kun syytti tätä koko tapauksesta. Olisin mielelläni seurannut näytöksen loppuun asti, mutta päätin kuitenkin etsiä Joen käsiini. Niinpä suuntasin ulos samalla, kun Peter ja Norma kiskoivat villisti potkivaa morsianta irti bestmanista.
Lähinnä olin halunnut onnitella Joeta, mutta löysin pian itseni kirkon hautausmaalta tarjoamasta neljättä nenäliinaa itkevälle sulhaselle.
- Onko Sheila kunnossa? Joe kysyi ja niisti jälleen kerran voimakkaasti nenäänsä.
- Yritti varsin terhakasti hakata Tomin päättä murskaksi lattiaan, kun viimeksi näin. Minä vastasin ja vedin huokaisten viidennen nenäliinan esiin käsilaukustani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti