50. Suosikkifarkkuni
olivat mustat, tiukat ja korkeavyötäröiset. Ne olivat helpot, napakat ja seksikkäät; voittajafarkut. Kun aloin käyttää niitä alkoi itsevarmuuteni lisääntyä ja paitani lyhentyä.
Moottoriurheilu koitui lopulta lempihousujeni kohtaloksi. Istuin moottoripyörän selässä, kuskin takana. Näytin mielettömän sähäkältä piukoissa housuissani ja nahkatakissani. Vähän liiankin kanssa. Farkkuni eivät joustaneet tarpeeksi ja oloni oli varsin epämukava. Yhtäkkiä kävi istuminen kumman mukavaksi ja tajusin, että farmarini olivat juuri revenneet haaroista.
Olen sittemmin korjannut nuo moottoripyöräonnettomuuden uhrit, mutta valitettavasti ne ovat menettäneet luottohousuasemansa. Tätä nykyä luottohousujeni paikka on vielä täyttämättä ja korvaajia etsitään.
51. Auto, jota isäni ajoi
oli valkoinen BMW. Siinä oli harmaat penkit ja lastenistuimet takana minulle ja veljelleni. Turvavyöt kiinnitettiin eri puolelle kuin muissa autoissa ja se oli minusta selittämättömällä tavalla siistiä ja tyylikästä. Autossa oli kiiltävä, puinen ratti, joka oli käsittääkseni irrotettu isäni aikaisemmasta BMW:stä. Bemari oli ehdottomasti hienoin auto, jonka tiesin. Minä jopa itkin ihan pikkuisen, kun isä myi valkoisen Bemarinsa ja osti kirkkaan sinisen Volkswagenin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti