56. Ylimaallisin jäätelökokemukseni.
Olin pukeutunut sievään, punaiseen leninkiin ja lyhyillä, suolaveden kihartamilla hiuksillani keikkui kapealierinen olkihattu. Adrianmeren kuuma tuuli pyyhki hellästi kasvojani, kun istuin jäätelöineni satoja vuosia vanhan kaivon juurelle. Olin tilannut itselleni italiaksi kolme palaa taivasta; sitruunasorbettia, tummaa kirsikkaa ja pistaasia. Jo ensimmäinen lusikallinen toi kyyneleet silmiini.
- Jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena. Minä huokasin ja värisin suloisen jäätelöorgasmin pyyhkiessä ylitseni.
Jokainen suupala, jonka tuosta taivaallisesta jäätelöannoksestani otin toi mieleeni loputtoman määrän olemattomia, mutta sitäkin kauniimpia muistoja. Jäätelöpallojen makea tuoksu kuljetti minut hetkeksi ihaniin hedelmätarhoihin ja värjäsi kaiken ympärilläni kirkkain värein.
Minä rakastan italialaista jäätelöä ja olen syönyt sitä juuri niin paljon, kuin kolmen Italian-matkan aikana vain on mahdollista. Eli varsin paljon, mutta sellaista jäätelöannosta kuin söin tuona kesäkuisena iltapäivänä Venetsiassa, en ole ennen sitä tai sen jälkeen syönyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti