4. Rakkain leluni
Täyttäessäni seitsemän vuotta sain äidiltäni lahjaksi nallekarhun, jonka tassussa luki Bukowski. Sillä oli päällään ruskeat, pehmoiset henkselihousut. Me rakastuimme heti toisiimme. Nimesin nalleni Nalluksi ja otin sen viereeni nukkumaan. Vuosiin en nukkunut yötäkään ilman Nalluani.
Siskopuolellani oli paljon nallekarhuja ja yhdessä perustimme nalleistamme Bukowskin perheen. Tämä perhe tähditti lukuisia sarjakuvia, elokuvia ja leikkejä. Teddy ja Raimo tappelivat keskenään, Nallu sovitteli riitoja, Isoisä kertoi meriseikkailuistaan ja Lilli teki kokkiohjelmaa.
Nallu on kuullut kaikki elämäni ilot ja surut, se on seurannut minua uuteen kotiini ja käyttää yhä samoja housuja. Nallu ei koskaan ollut vain lelu, se oli jotain enemmän. Se on Nallu, maailman paras pehmokarhu.
5. Kolme esinettä lapsuuteni makuuhuoneessa
Muutimme useamman kerran lapsuuteni aikana, joten kerron ensimmäisestä makuuhuoneesta, jonka muistan. Jaoin sen veljeni kanssa ja muistan lähes kaikki esineet, joita siellä oli. Erityisen hyvin muistan keinutuolin, jossa äitini luki ja lauloi meille. Muistan vielä hämärästi, kuinka äidilläni oli tapana lukea samaa satua joka ilta viikon ajan. Se varmasti nopeutti nukahtamista. Nykyään minä keinun samassa keinutuolissa ja juon aamukahvia parvekkeellani.
Sänkyni vieressä seinällä oli lukuvalo, jonka kuvun kangaspinta oli valkovihreää ruutua ja jossa oli valkoinen pupun kuva. Veljeni lukulamppu oli sininen ja siinä oli kuva kuunsirpistä, jolla oli yömyssy. Huoneessamme oli myös suuri pajupuinen kori, jolla seilasin mielikuvitukseni valtameriä ja jouduin huimiin seikkailuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti