Tuoreet kämppikset, joista toinen on toivottoman sotkuinen, toinen pakkomielteisen siisti.
Niina ei yksinkertaisesti voinut käsittää, miten Juuli saattoi elää tyytyväisesti hymyillen sotkunsa keskellä. Eikä hän voinut käsittää, miten he kaksi voisivat jakaa pienen asunnon keskenään. Siinä Niina kuitenkin istui siististi pakattujen pahvilaatikoidensa keskellä ja tuijotti niihin kirjattuja yksityiskohtaisia luetteloita laatikoiden sisällöstä.
- Vitsit, Niina! Tästä tulee niin siistiä! Juuli hihkui ja viskasi huolettomasti neuletakkinsa Niinan sängyn laidalle. Vai vielä siistiä? Niina ajatteli nyreästi. Hänestä tuntui kuin sekasorto olisi ryöminyt sisään Juulin aurinkoisen hymyn mukana.
Juuli oli asunut asunnossa yksin muutaman kuukauden ja riemastunut kuullessaan Niinan jääneen kodittomaksi. Tarmokkaasti Juuli oli ilmoittanut, että Niina vuokraisi nyt heti hänen kaksionsa toisen huoneen. Juuli katui päätöstään jo alta kahden viikon. Niinan ainainen nalkutus tiskeistä ja imurin infernaalinen hurina olivat ajaa Juulin hulluuden partaalle.
- No nyt on tiskit hoidettu! Juuli huikkasi Niinan huoneeseen ja kuivasi käsiään astiapyyhkeeseen.
- Siellä keittiössä on käsipyyhekin. Niina tuhahti ja repäisi astiapyyhkeen Juulin kädestä. Hän ripusti astiapyyhkeen huolellisesti paikoilleen ja antoi tuomitsevan katseensa liukua keittiön yli. Lopulta Niina loi terävän katseen Juuliin ja sanoi - Sä et taaskaan pyyhkiny roiskeita hanasta. Se oli Juulille liikaa. Hän riuhtaisi auki jääkapin oven ja nappasi ketsuppipullon käteensä. Raivokkaan kiroilun saattelemana koko purkki tyhjentyi keittiön pinnoille.
- Siivoo roiskees! Juuli tiuskahti ja marssi ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti