Lempielokuvani
Minun lempielokuvani on Laulavat sadepisarat, Gene Kellyn tähdittämä musikaali vuodelta 1952. Laulavat sadepisarat kertoo siitä, kuinka ääni saapui Hollywoodin. Huumoria, Gene Kelly, tanssia, laulua, Gene Kelly, ihania pukuja ja Gene Kelly, mitä muuta voisi musikaalilta pyytää?
Olen nähnyt Laulavat sadepisarat lukemattomia kertoja. Jo ihan pienenä kiipesin kirjahyllyyn ja poimin käsiini VHS-nauhan, jolle kyseinen filmi oli televisiosta nauhoitettu. Muistan kuinka katselin ihmeellisen värikästä maailmaa ruudulla, matkin tanssijoita, tapailin lauluja ja esitin mykkäfilminäyttelijöitä. Esikouluiässä ilmoitin äidilleni vakaan aikomukseni ryhtyä mykkäfilmitähdeksi. Olen vieläkin sitä mieltä, että se olisi hyvä uravalinta minulle.
Teini-iässä kävin elokuvan innoittamana steppitunneilla. En ole luonnostani kovinkaan kummoinen tanssija ja rytmitajuni on lähes olematon, mutta lapsuuden unelmani ajoi minua eteenpäin ja uskaltauduin jopa esiintymään kahdesti. Pikkujouluissa olin ainoa oppilas ryhmästäni, joka saapui paikalle. Sattumoisin olin myös ryhmämme huonoin tanssija. Olin varma, etten uskaltaisi esiintyä, mutta edistyneemmästä tanssiryhmästä tuli tuekseni muutama tanssija ja minä päätin näytellä musikaalitähteä. Esitys meni mainioisti.
Toisen kerran esiinnyin kevätnäytöksessä. Olisin varmaankin kieltäytynyt esiintymisestä, ellei tanssikappaleemme olisi ollut Singin' in the Rain, rakkaimman musikaalini nimikkokappale. Se oli steppiurani huippuhetki.
Kävin joitakin vuosia sitten Lontoossa katsomassa teatteriversion Laulavista sadepisaroista. Hymyni ja innostuneisuuteni avulla onnistuimme äitini kanssa ostamaan edulliset liput loistaville istumapaikoille ja steppikohtauksissa jalkani naputtelivat omia aikojaan katsomon pehmustettua lattiaa.
Tänään on jo saatu vaikka millä mitalla sadepisaroita, niinpä luulen, että on aika laittaa filmi pyörimään ja saada hieman laulavia sellaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti