36. Kerron tuntemattomalle perheeni rakkaasta perinteestä.
Mikkelinpäivänä meillä kotona oli tapana leipoa lohikäärmepullaa. Äiti teki suuren taikinan, josta kukin leipoja sai osansa. Siitä osasta sitten muotoiltiin oman maun mukaan lohikäärme, joka koristeltiin kuivatuilla hedelmillä ja manteleilla. Kuivattu aprikoosi kävi mainiosti kielestä, sokerikirsikoista sai leiskuvat silmät ja manteleista hienot harjakset. Äiti leipoi suurimman lohikäärmeen. Se oli meidän muiden pikkulohikäärmeiden emo ja siitä riitti syötävää vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
Uunissa lohikäärmeet tietysti kasvoivat ja komistuivat. Minä istuin usein uuninluukun edessä ja jännitin sitä miltä oma lohikäärmeeni lopulta näyttäisi. Odotellessani keksin yleensä lohikäärmeelleni nimen ja mietin minkä nimisiä onnettomia prinsessoja se oli suihinsa syönyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti