Hänellä on paksu, pikimusta tukka, joka valuu kurittomina laineina vyötäisille. Hänen silmänsä ovat kalvaan siniset ja niiden katse on utuisen pehmeä ja etäinen. Kasvojen piirteet ovat melkein sumuiset, aivan kuin huurteisen lasin läpi nähdyt.
Hänen äänensä on ohut ja särkynyt, täynnä teräviä ja hauraita sirpaleita. Hän on hiljainen ja syrjään vetäytyvä, mutta suuttuessaan hän leimahtaa liekkiin. Ääni saa matalan, metallisen kaiun ja hento vartalo jännittyy kuin viritetty jousi. Hän on nuokkuva lilja, joka hetkessä hohtaa punahehkuista raivoa. Emmekä me koskaan tavanneet.
* * *
Melkein tutumpi kuin oma peilikuva. Vahvat, ystävälliset kasvonpiirteet ja lämmin, matala ääni. Pehmeät ja vaaleat hiukset. Siniset silmät, joissa kimaltaa eksyneitä kultapisaroita. Leveä hymy ja valkoiset hampaat. Rakkaimmat kasvot maailmassa.
Varreltaan hän on hoikka ja jäntevä. Vahva olkavarsi ja leveä rintakehä muodostavat täydellisen leposijan päälleni. Sydämen tasaiset lyönnit tyynnyttävät minut. Hän on iloinen, lempeä ja rakastava. Hän tuoksuu turvalliselta ja hänen naurunsa on kauneinta ja hassuinta mitä tiedän. Rakkain ihminen maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti