33. Ensimmäinen vale, josta jäin kiinni.
Sen piti olla aukoton suunnitelma. Kiinni jääminen ei tuntunut edes vaihtoehdolta. Rikollisen nerokas suunnitelmani oli kirjoittaa seinään isoveljeni nimi. Hykertelin tyytyväisenä toteuttaessani vuosisadan rikosta. Veljeni saisi syyt niskoilleen ilkivallasta ja minä olisin täydellinen, kiltti ja viaton tytär.
Kun tuherrus seinässä huomattiin, kielsin ehdottomasti olevani sen takana. Miksi minä muka olisin kirjoittanut veljeni nimen seinään? Äiti totesi, että pisteet hyvästä yrityksestä, mutta käsialani oli paljastanut minut. En vieläkään käsitä, miten äiti saattoi tunnistaa huterat, sinne tänne kaatuilevat kirjaimet minun käsialakseni. Miten niin muka koululaisella on selkeämpi käsiala kuin kolme vuotta nuoremmalla päiväkotilaisella?
Oletettavasti tuo ei ole ensimmäinen vale, josta jäin kiinni, mutta aikaisemmat tapaukset olen armollisesti unohtanut ja jättänyt vanhempieni muisteltaviksi. Esimerkiksi olin ihan pienenä väittänyt, silmät pyöreinä ja viattomina, äidin äitienpäivälahjaksi saamia, Anttilasta ostettuja, tyynyjä minun tekemikseni. Äiti olisi varmasti uskonut minua, mutta velipoika meni paljastamaan ovelan juoneni.
Serkkusi, tämä joka juuri muutti kotoa oli pienenä juuri samanlainen suunnitelmineen kuin sinä! :D Ja ihmetteli kovasti, jos konnankoukuista epäiltiin häntä, miksi ihmeessä juuri häntä! Kysyin joskus, että tekeekö isoveljesi koskaan moisia temppuja, hänen oli myönnettävä, ettei. Ehkä se on tämä perheen kuopuksena olo... Minäkin taisin olla samanlainen.
VastaaPoistaVoin kuvitella! :D Tämä minun veljeni teki joskus jotakin kiellettyä (en muista enää mitä) ja joutui tiukkaan puhutteluun. Minä istuin tyytyväisenä vieressä, kun olin kerrankin ihan oikeasti syytön tapaukseen. Taisin kuitenkin näyttää liian itsetyytyväiseltä, koska äiti sanoi "ja sinä siinä, muka puhdas pulmunen, sinuun palataan vielä". Olin syvästi loukkaantunut.
Poista