28. Joutua salaman iskemäksi
Elämäni suurin seikkailu alkoi iltana, jona salama iski minuun.
Sokaisevassa valossa kiljuivat sadat kuolevat olennot. Valoa seurasi kipu, jonka kuvailemiseen olen etsinyt sanoja vuosia. Kipu oli kuin jatkuvasti särkyvä lasi, jonka läpi minun oli käveltävä. Verinen, kylmä ja kiiltävä. Hauras, loputon ja viiltävä.
Lepäsin maailmankaikkeuden vihreimmällä ruoholla kivun hitaasti hellittäessä. Odotin laulavassa hiljaisuudessa vuosia ja yhden sekunnin. Löysin itseni maailmasta, jollaista en ollut koskaan osannut kuvitella. Ääretön aika-avaruus käsieni ulottuvilla. Yksinäinen vihreä kuu, jolta aloittaisin matkani. Näkisin miljardien galaksien loputtomat auringot. Näkisin planeetat ja kuut asukkaineen. Kuulisin jokaisen laulun, joka on laulettu näiden taivaiden alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti