24. Olen luuseri, joka on asunut kahdestaan kissan kanssa jo kauan. Eräänä päivänä kissani ei kestä enää ja alkaa puhua. Mitä se sanoo?
Lumipallo katsoi minua tiukasti ja avasi suunsa.
- Nyt tämä naurettava pelleily saa loppua! Minäkin tarvitsen joskus omaa aikaa. Nyt sinä menet ja hyväksyt sen Jarkon kahvikutsun, laitat päällesi sinisen paidan ja alat elää. Minä en kestä katsella tällaista loputonta venkoilua enää hetkeäkään. Sinua pelottaa, mutta se ei ole mikään syy silittää minua karvattomaksi. Hulluksihan tässä tulee. Ja sinä vielä ihmettelet minkä takia raavin sohvan riekaileiksi. Vähemmästäkin.
Tuijotimme toisiamme pitkään, Lumipallo ja minä. Minä räpäytin silmiäni ensimmäisenä. Hyväksyin Jarkon kutsun, puin ylleni sinisen paidan ja katsoin suurta, valkoista kissaa, joka loikoi raavitulla sohvalla. Tästä minun elämäni alkaisi.
- Tuo kalaa tullessasi. Lumipallo naukaisi ja upotti laiskasti kyntensä koristetyynyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti