Nuori, kalpea nainen lojuu lattialla harmaat silmät tyhjyyteen tuijottaen.
Kysyvä hiljaisuus leijailee huoneessa.
- Elizabeth Bayley. 22-vuotias, toimittaja. Ei lapsia. Mahdollisesti useita miesystäviä. Vaikuttaa murhalta.
- Oli saanut selville jotain ja hiljennettiin?
- Ehkä. Tai sitten se tavallinen tarina; mustasukkaisuutta.
* * *
Elizabeth seisoi ikkunan luona ja katsoi alas kadulle. Kapeat sormet rummuttivat ikkunankarmia puhelimen soidessa vaativasti pöydällä.
- Minä en vastaa. Elizabeth mutisi autiolle huoneelle. Hengitys takertui viileään ikkunaan ja sydän hakkasi levottomasti rinnassa. Hän tiesi, mitä oli tulossa. Hän tiesi, että loppu oli lähellä.
* * *
Nainen seisoi selin huoneeseen. Olin varma, että hän osasi odottaa minua. Hetken leikittelin ajatuksella, että ampuisin hänet siihen paikkaan. Halusin kuitenkin antaa hänelle viimeisen mahdollisuuden pelastaa meidät molemmat.
Puhuimme hetken, mutta hän oli jo tehnyt päätöksensä. Niinpä minä lopetin keskustelun lyhyeen ja pyyhin Elizabeth Bayleyn pois päiväjärjestyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti